Neljä viikkoa armon aikaa. Pian siitä on neljäkymmentä vuotta, kun pyytämättäni tulin tähän maailmaan. Ja mitä olen oppinut? Vanhempieni mielestä luultavasti melko vähän, ja itsestänikin tuntuu usein siltä.
Luin Juicesta kertovan kirjan ja löysin yhtäläisyyksiä. Lyhytpinnainen, ärtyisä, normivastainen, haistattelija... herkkä, tunteellinen, ystävistään kovasti välittävä/riippuvainen, melko rikkonainen tapaus. Juice. Ja minä. Elin nelisensataa sivua Juicen elämää ja nyt tuntuu tyhjältä.
Juice on kuollut nyt.
Olen pohtinut elämää. Ikääntymisen ja koulusta valmistumisen kynnyksellä tuntuu, että olen yhä liian keskeneräinen kuitenkin. En valmis lainkaan.
Ja koska haen (yhä vaan) töitä, tunnen, että olen muiden silmissä täysin epäkelpo. On määritelty, miten tämä elämä pitää elää. Ei näin. Jossain vaiheessa olemme alkaneet käymään palkkatöissä. Sehän on tavallaan meidän 'keksimä' tapa. Ja tämä perheestä ja suvusta vieroittuminenkin on siinä sivussa tapahtunut! Ennen asuttiin samassa pihapiirissä, ei ollut yksinäisiä vanhuksia (ainakaan tätä määrää!), kun taas nykyään taistellaan laitospaikoista, jotta edes joku viitsisi katsella meidänkin vanhaa äitiä. Tämmöiseksi tämä on muotoutunut. Ei auta minun nyt alkaa tässä piimää kirnuamaan, kun Arla tekee sen puolestani. Ja hyvä että tekee. Tuskin olisin ollut hyvä maatalon emäntäkään. Hoitanut taloa, miestä, lapsia ja suvun vanhuksia. Mutta enpä olisi ollut työtön ja sillä lailla kelvoton.
Olin päiväelokuvissa ystäväni ja salmiakkien kanssa maanantaina.
Eilen oli päiväkodin kevätjuhla-piknik.
Juice kuoli.
Lapset saivat kevään ensimmäiset partsi-jäätelöt. "Viikon päästä meillä on kaikki päivät kotipäiviä, kivaa!!" - suhtaudumme asiaan hieman eri tavalla. Lapsia ei sureta taloudellinen tilanne (paitsi ehkä teiniä, se kun vähentää hänenkin menojaan), eivätkä he mieti työnhakuani, eivätkä näköjään sitäkään, kuinka äidin hermot kestävät ne monet kymmenet kotipäivät.
Viimeinen koulupäivä oli tänään.
Kesä alkaa! Vihdoin se alkaa!
Haasteeni.
Itsestä huolehtimiseen on panostettu: luomukosmetiikkaa. Aprikoosinkiviöljyä iltaisin, DD-voidetta aamuisin, misellivesipuhdistuksia. Käsivoide, jalkavoide, voidevoidevoide. Pari kertaa viikossa kuntosali, päivittäinen ruokakyttääminen (kelatkaa: iltapalana lähes aina ravistettu piimä-mehukeitto-ruislese-kardemumma-juoma!) ja hiuksiakin harjaan niin paljon, että hiuspohjaa pian aristaa.
Lasten kanssa pinnan venyttämisessä on yhä parannettavaa, mutta suunta on hyvä tai parempi. Lasten kanssa aktiivinen puuhaaminen on myös työn alla, mutta koska totteleminen on meillä yhä melko heikkoa, niin en yksin jaksa/uskalla juuri mitään.
Työnhaku. Itkettää.
Neljä viikkoa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti