Neljäkymmentä

Loppuyhteenveto.
Selvisin haasteestani melko hyvin. Tuntuu, että repsahdus on jo alkanut, ehkä asetan uusia tavoitteita ja pidän niistä kirjaa, mutta nyt, nyt olen siinä päivässä, jota elokuusta asti olen odottanut. Täytin neljäkymmentä.
Se ei ole vain sana (neljäkymmentä), se ei ole vain numero (40). Se on ikä, se on keski-ikä, se on merkki siitä, ettemme kukaan ole kuolemattomia, ikuisesti nuoria. Enkä enää koskaan ole vähempää, kuin neljäkymmentä.
Tämä kriisi ei ollut minulle mikään show. Heräsin syntymäpäiväaamuun lähes shokissa. Poljin itkien työpaikalle, esitin koko päivän reipasta ja kauhun sekaisin tuntein, itku silmässä, poljin takaisin kotiin. Neljäkymmentä. Vanha. Ei se helpota. Se ei mee pois.
Mutta.

Tavoite: -10kg; lopputulos: -13kg
Tavoite: työpaikka; lopputulos: työpaikka
Tavoite: lasten kanssa hermojen venyttäminen ja aktiivisuuden lisääminen; lopputulos: kyllä minä yritin

Töistä kotiin päästyäni vaihdoin vaatteet. Lähdin kaupungille. Olin sopinut muutamien ystävieni kanssa tukitapaamisen. Onneksi. Luulen, että se muutti kaiken paremmaksi. Söimme, puhuin liian paljon, liian kovaa, joimme drinkkejä, puhuimme toistemme päälle. Muistelimme. Kaikkea hyvää. Vähän pahaakin. Mutta sekin paransi pahaa, että sillä lailla yhdessä niitä puhuttiin. Join jäävettä paljon, enkä oksennellut. Söin liikaa (toivottavasti en koko kolmeatoista kiloa takaisin). Puhuin tosiaan liikaa.
Ihanaa.

Seuraavan päivän (tämän nyt kuluvan) vietin tunteillen. Luin saamieni korttien tekstejä, itkin. Muistelin nuoruutta, itkin. Muistelin edellistä iltaa, itkin.
Mies ahdistui. Itkeä saa kun asiat on todella huonosti. Miksi itken nyt?
Asiat ovat todella huonosti. Olen vanha, kuolenkin. Nuoruus ei enää koskaan palaa. Ja minulla on kova ikävä kaikkea. Jopa sitä kaikkea, joka ei ihan vielä ole ohi tai mennyt. Ikävä jo etukäteen. Ikävä niin että koskee.

Mutta asiat ovat myös todella hyvin. 

Ehkä jatkan kirjoittamista joskus. Tuntuu ettei tämä suju. Ei ole enää syytä. Ei uusia hetkiä, joihin tarttua.  Mutta joskus. Mistäs sitä tietää.


Tartu kädestä käteen,
laula sielusta sieluun.
Kasta varpaat kylmään veteen,
hyppää täysillä
Joutsenlauluun.
Sillä sinä ja minä,
niin elävinä
pystymme kuulemaan,
jos kuussa alkaa tuulemaan.

Ei helvetti, meinaanko päästä tavoitteisiini!

Tilannehan on se, että valmistuin ja vietän kesälomaa lapsukaisten kanssa. Ehkä jotain tajunnanräjäyttävää unelmatyötä tai jotain "läpimurtoa" ei ole nyt tässä, mutta alkaa näyttämään siltä, että muuten lähes kaikki tavoitteet tulee saavutettua. Vähintäänkin rimaa hipoen tai toinen toistaan eteenpäin tyrkkien.

Tavoitteena oli nelikymppisiin mennessä pudottaa 10 kiloa. Nyt on mennyt 12kg. Maalissa! Vielä voisi 5-10 kg ottaa pois, mutta ei sen niin väliä. Tässäkin on jo hyvä. Ja voiteet on siloittaneet joka rypyn! Olen kuin kymmenvuotias!

Ja tiedättekö: sain ehkä töitä! Kyllä. Oikean työpaikan, vakituisen, alkaa pari päivää ennen kuin täytän 40 vuotta. Aikataulussa siis. Tapanani onkin ollut jättää viime tippaan.
En oikein voi uskoa tätä vielä. Miksi minut valittiin, kuinka huonoja muut hakijat olivat? Pärjäänkö siellä ollenkaan? Annoinko ihan väärän ja epätodellisen kuvan itsestäni?
Työ ei ole välttämättä unelmieni työ (mene ja tiedä, voi ollakin!) ja yhden unelmatyöni olen tainnut kadottaa jo kauan sitten - jos sellaista on edes ollut. Tärkeimpänä pidän hyvää porukkaa (Maikkarilla kyllä oli!) ja siitähän en voi tietää, ennen kuin olen mestoilla. Eli pian.
Ja hei, tämän edellisen haastekohdan toteutuminen auttaa myös olemaan vähemmän hermoheikko ja raivo lasten kanssa: näemmehän niin vähän sitten enää.
Lasten kanssa saatan myös jaksaa heittäytyä aktiiviseksikin, onhan viimeinen viikko yhteistä aikaa alkamassa. Tsemppaan ja olen kaikissa tavoitteissani! Ensi viikolla ainakin ehdittävä Pihlajasaari-piknik, Lintsi ja pari muutakin.

Huh huh.

Sen sijaan asenne liikkumisen ja terveellisen ruokavalion suhteen on yhä aivan perseestä. (Ja kyllä politiikkakin ärsyttää. Idiootit. Ja siivoaminen ärsyttää. Ja huonot ruuanlaittotaidot, Suomen talvi ottaa myös koville, kylmyys ja sateet. Saisin yhä pitkän listan, ihan saman tien.)

Mutta hei, tällä kepeellä tyypillä on työ!! Jostain ihmeen syystä.