Tilannehan on se, että valmistuin ja vietän kesälomaa lapsukaisten kanssa. Ehkä jotain tajunnanräjäyttävää unelmatyötä tai jotain "läpimurtoa" ei ole nyt tässä, mutta alkaa näyttämään siltä, että muuten lähes kaikki tavoitteet tulee saavutettua. Vähintäänkin rimaa hipoen tai toinen toistaan eteenpäin tyrkkien.
Tavoitteena oli nelikymppisiin mennessä pudottaa 10 kiloa. Nyt on mennyt 12kg. Maalissa! Vielä voisi 5-10 kg ottaa pois, mutta ei sen niin väliä. Tässäkin on jo hyvä. Ja voiteet on siloittaneet joka rypyn! Olen kuin kymmenvuotias!
Ja tiedättekö: sain ehkä töitä! Kyllä. Oikean työpaikan, vakituisen, alkaa pari päivää ennen kuin täytän 40 vuotta. Aikataulussa siis. Tapanani onkin ollut jättää viime tippaan.
En oikein voi uskoa tätä vielä. Miksi minut valittiin, kuinka huonoja muut hakijat olivat? Pärjäänkö siellä ollenkaan? Annoinko ihan väärän ja epätodellisen kuvan itsestäni?
Työ ei ole välttämättä unelmieni työ (mene ja tiedä, voi ollakin!) ja yhden unelmatyöni olen tainnut kadottaa jo kauan sitten - jos sellaista on edes ollut. Tärkeimpänä pidän hyvää porukkaa (Maikkarilla kyllä oli!) ja siitähän en voi tietää, ennen kuin olen mestoilla. Eli pian.
Ja hei, tämän edellisen haastekohdan toteutuminen auttaa myös olemaan vähemmän hermoheikko ja raivo lasten kanssa: näemmehän niin vähän sitten enää.
Lasten kanssa saatan myös jaksaa heittäytyä aktiiviseksikin, onhan viimeinen viikko yhteistä aikaa alkamassa. Tsemppaan ja olen kaikissa tavoitteissani! Ensi viikolla ainakin ehdittävä Pihlajasaari-piknik, Lintsi ja pari muutakin.
Huh huh.
Sen sijaan asenne liikkumisen ja terveellisen ruokavalion suhteen on yhä aivan perseestä. (Ja kyllä politiikkakin ärsyttää. Idiootit. Ja siivoaminen ärsyttää. Ja huonot ruuanlaittotaidot, Suomen talvi ottaa myös koville, kylmyys ja sateet. Saisin yhä pitkän listan, ihan saman tien.)
Mutta hei, tällä kepeellä tyypillä on työ!! Jostain ihmeen syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti