Neljäkymmentä

Loppuyhteenveto.
Selvisin haasteestani melko hyvin. Tuntuu, että repsahdus on jo alkanut, ehkä asetan uusia tavoitteita ja pidän niistä kirjaa, mutta nyt, nyt olen siinä päivässä, jota elokuusta asti olen odottanut. Täytin neljäkymmentä.
Se ei ole vain sana (neljäkymmentä), se ei ole vain numero (40). Se on ikä, se on keski-ikä, se on merkki siitä, ettemme kukaan ole kuolemattomia, ikuisesti nuoria. Enkä enää koskaan ole vähempää, kuin neljäkymmentä.
Tämä kriisi ei ollut minulle mikään show. Heräsin syntymäpäiväaamuun lähes shokissa. Poljin itkien työpaikalle, esitin koko päivän reipasta ja kauhun sekaisin tuntein, itku silmässä, poljin takaisin kotiin. Neljäkymmentä. Vanha. Ei se helpota. Se ei mee pois.
Mutta.

Tavoite: -10kg; lopputulos: -13kg
Tavoite: työpaikka; lopputulos: työpaikka
Tavoite: lasten kanssa hermojen venyttäminen ja aktiivisuuden lisääminen; lopputulos: kyllä minä yritin

Töistä kotiin päästyäni vaihdoin vaatteet. Lähdin kaupungille. Olin sopinut muutamien ystävieni kanssa tukitapaamisen. Onneksi. Luulen, että se muutti kaiken paremmaksi. Söimme, puhuin liian paljon, liian kovaa, joimme drinkkejä, puhuimme toistemme päälle. Muistelimme. Kaikkea hyvää. Vähän pahaakin. Mutta sekin paransi pahaa, että sillä lailla yhdessä niitä puhuttiin. Join jäävettä paljon, enkä oksennellut. Söin liikaa (toivottavasti en koko kolmeatoista kiloa takaisin). Puhuin tosiaan liikaa.
Ihanaa.

Seuraavan päivän (tämän nyt kuluvan) vietin tunteillen. Luin saamieni korttien tekstejä, itkin. Muistelin nuoruutta, itkin. Muistelin edellistä iltaa, itkin.
Mies ahdistui. Itkeä saa kun asiat on todella huonosti. Miksi itken nyt?
Asiat ovat todella huonosti. Olen vanha, kuolenkin. Nuoruus ei enää koskaan palaa. Ja minulla on kova ikävä kaikkea. Jopa sitä kaikkea, joka ei ihan vielä ole ohi tai mennyt. Ikävä jo etukäteen. Ikävä niin että koskee.

Mutta asiat ovat myös todella hyvin. 

Ehkä jatkan kirjoittamista joskus. Tuntuu ettei tämä suju. Ei ole enää syytä. Ei uusia hetkiä, joihin tarttua.  Mutta joskus. Mistäs sitä tietää.


Tartu kädestä käteen,
laula sielusta sieluun.
Kasta varpaat kylmään veteen,
hyppää täysillä
Joutsenlauluun.
Sillä sinä ja minä,
niin elävinä
pystymme kuulemaan,
jos kuussa alkaa tuulemaan.