Fök. Käyn töissä. Eilen pyöräillessäni töistä kotiin, puhisin innoissani (itsekseni, ehkä ääneen) "tänäänkin olin töissä - siellä mä olen ja teen juttuja ja kukaan ei oo vielä sanonut, että 'hei ei sun tääl kuuluis olla!'..." Olen vilpittömän innoissani siitä, että käyn töissä. Mietin totunko tähän joskus. Sitä voisi kuvitella, että totun ja kyllästyn ja turrun ja valitankin jo pian, mutta itse epäilen, etten kuitenkaan. On meinaan vastaavia juttuja, joihin en ole vieläkään tottunut. Esimerkiksi lähes joka kerta, kun autoilen yksin, huudahtelen innosta "mulla on ajokortti!", "mä saan ajaa oikeaa autoa liikenteessä muiden joukossa!", "ihan kuin aikuiset!". Sain kortin kaksikymmentäkaksi vuotta sitten. Aikuisuuden kanssa on muutenkin ymmärtämis/tottumis-ongelmia. Kyselen teiniltä, vaikutanko hänen mielestään aikuiselta. Kauhistelen niitä jotka näyttää/kuulostaa/tuntuu liian aikuisilta (ja on jotain nelkyt!), intoilen sisäisesti, kun ostan kaupasta pelkkää epäterveellistä tuotetta (sipsit, dippi, bisse -setti saa helpoiten sen fiiliksen aikaan) "mä voin päättää mitä ostan, kukaan ei määrää mua!". Mies tosin saattaa paheksua (ellei ole itse tehnyt kyseistä roskaruokatilausta). Näinpä päättelen, etten ehkä totu töissä käymiseenkään. Olen ehkä jäänyt jonnekin murrosiän enkelpaaporukatontyhmiimaailmaonepäreilu-kohtaan ja aina innostun, kun tajuan, ettei asiat tuolla tavalla enää olekaan! Tai no, porukat on vähä tyhmii yhä.
Olen miettinyt nyt muutaman kuukauden puhelimen vaihtoa. Nykyinen ei toimi. Muuten en välitä (enkä tiedä) kauheasti näistä laitteista, mutta sillä pitää voida Facebookia helposti ja ihan jatkuvasti plärätä. Ja kalenteria käytän aktiivisesti/maanisesti ("muista lapsen jumppailmoittautumiset!", "salille!", "hae pojat!"...) eli tarvetta on. En halua iPhonea (ei kiinnostaisi muutenkaan ja teinin hehkutus on saanut aikaan vahvan lisä-vastareaktion). En halua Lumiaa, vaikka pääasiassahan nykyinen on ihan ok ollut. Lopulta päädyin kahteen vaihtoehtoon pitkän vertailun jälkeen. Sama hinta, samat ominaisuudet. Tarkoitus oli vielä lähteä kokeilemaan, millaisia ovat käteen. Eilen puhelimeni pimeni täysin kolmeksi tunniksi, panikoiduin ja tilasin toisen näistä puhelimista siltä istumalta. Ja miksi edes mietin näin kauan? Puhelimien käyttöikä on muutaman vuoden, ei mikään ikuinen juttu. Tuntuu, etten edes aviomiehen valintaa pohtinut näin perinpohjaisesti! Sehän voi toki vielä kostautuakin. No, sitä kokeilin sentään käteen.
Aviomiehestä tuleekin mieleen jouhevasti naimisiinmeno. Häät. Olin pitkästä aikaa häissä. Ihanat häät! Kaunis ja ihana morsian! Hyvää seuraa (tyttökaverit)! Ja kaunis kesäpäivä! Ja kaiken hyvän lisäksi myös uusia hauskoja tuttavuuksia. Yhteen morsiamen ystävään ihastuin täysin, oli niin superhyvä tyyppi! Surullista, jos emme enää tapaa. Harvoin tutustuu niin itselleen sopivaan ihmiseen. Tosin en tiedä oliko ihastuminen molemminpuolinen ja jäikö hänkin kaipaamaan minua. Terkkuja silti jos luet tätä, sä gimma joka olit pukeutunut mustavalkoiseen asuun ja sul oli blondi tukka ja iso hymy. Nimim. Se yx tötteröpää.
Tilanne (painon kanssa) alkaa lipsua niin, että viritän varmasti uuden haasteen ensi kesää varten - jos löydän yhtään itsekuria. Voisin keksiä haasteeseen vähän muitakin osioita. Luin juuri artikkelin (voiko sanoa artikkeli, kun kyseessä oli roskalehti...) jossa puhuttiin, että mieltä ja aivoja pitäisi myös bodata. Voisin tykätä niiden bodaamisesta kropan bodaamista enemmän. Alkuun kävisin itsenäisesti ruotsin kielen kurssin (jostain syystä pakkomielle! Ehkä se vaivaa, että tytär osaa ja itse en.) Ja sen lisäksi lukisin paljon kirjoja! Sormien bodaus kävisi myös, kunhan keksisin hyvän ristipisto-aiheen. "Voit uskoa itseesi ja olla silti ihan paska!" oli pitkästä aikaa melko passeli mietelause. Rivot kuvat ristipistoin olisivat myös vekkuleita (todellakin!!) mutta en tiedä mille sohvalle semmoisen koristetyynyn asettelisin.
Palataan näihin.
Lähin pomoni muuten on hollantilainen. Meinaan usein unohtaa sen, sillä hän puhuu lähes täydellistä suomea. Muistan sen aina siitä, kun hän kiroaa sähköposteilleen hollannin aksentilla. Fök.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti