Kevät. Nousu suureen maniaan, jolloin kaikki on ihanaa.
Muutama viikko enää, uskoisin.
Pienimmälle nousi kuitenkin ihan se oikea kuume. Viikonlopun ohjelmat mietitään uudelleen. Taitaa minulta jäädä miehen sukujuhlat väliin. Harmi, sillä en tiedä missä muualla voisin käyttää hienostuneen vaaleanpunaista jakkuani. Toisaalta ehkä jakkukaan ei ole kovin hienostunut My Little Pony kampaukseni kanssa... Eikä kyllä olisi sopivia kenkiäkään! (Tässäkin yhteydessä mainittava upeat valolenkkarit, ne voisin laittaa ihan kaikkialle!) Mutta 'jännä' nähdä kuinka saan teinin silti lähtemään juhliin. Vai voisiko ehkä teini hoitaa kotona pienintä (vaikka pieni on kipeä)? Onko se heitteillejättö, jos äiti lähtee edustustamaan, eikä ole jatkuvassa kosketuksessa kuumepotilaan kanssa? Kun ainahan voi laittaa maiharit.
Ja vielä loppuun joku summaus.
Kevätkevennys ei oikein lähde. Aloitan taas huomenna!
Aktiivisuus on käsin kosketeltavaa. On keikkalippua, teatteria, keilaamista, konserttia ja jopa ulkomaan matkoja.
Mökkiä ja maaseutua kaipaan niin että rintaan sattuu. Vuoden (tähän mennessä) paras hetki on ollut se, kun tein jätefirman kanssa roskien hakemisesta sopimuksen. Saadaan vuokralle oma roskapönttökin! Niinä öinä kun en saa nukuttua, haaveilen ja mietin roskikselle sopivaa paikkaa, josta se on helppoa roska-auton hakea <3
Töissä ihan ok. On ne kuitenkin kivoja ihmisiä. Tämän puolen vuoden aikana moni on sanonut minulle jotain. Osa ei alennu tervehtimään, mutta suurin osa tervehtiikin. Ja eilen lauloin kahdelle työkaverille laulua Mauno Koivistosta. Eli alan olla oma itseni.
Hiushommat saa minulta viikoittain aikaa lähes yhtä paljon, kuin lapseni, joten valtakunnassani kaikki hyvin.
Hei Manu, vippaa muutama markka, miks sä oot niin nuuka ja tarkka? Vekselin mulle antaa voisit... Hei Manu, pennit pyörimään laita, miks sä oot niin nuuka ja saita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti