Pienin on oksentanut tänään noin parikymmentä kertaa. On veltto ja kuuma. Keskimmäinen on ollut nyt vuorostaan leikkikaverin perään vonkuja (sisarukset on tärkeitä!). Vanhimman kuulumisista tulee mieleen ilo Hullujen päivien tuotteista (ja ylipäätään kaikesta ostettavasta, kulutettavasta, tuhlattavasta). Kun kaikilla muillakin on. No tuntuu kyllä olevankin. Ihan kaikkea. Apua!
Hermoni ovat kestäneet kuitenkin suht hyvin. Tai en muista. Aktiivista toimintaa en tiedä onko harrastettu. Ehkä. Joku aavistus siitä on.
Liikunta (eli hyvään kuntoon pyrkimykset haasteessa) on ollut äärimmäisen vastenmielistä, enemmän kuin koskaan tämän puolen vuoden aikana. Kuvittelin, että kun hoikistun, niin liikuntakin on kivempaa. Ei ole.
Ulkonäkö mietityttää. Kun kiloja on tippunut, näytän jotenkin kuivemmalta. Ryppyisemmältä. Mutta tosi kivaa on, kun jotkut vanhat vaatteet taas mahtuvat. Siitä tulikin mieleeni maiharit. Haluaisin semmoiset perus-Martensit. Minulla on 20 vuotta vanhat maiharit (tai enemmänkin Pikku Myyn kengät), ei Martensit, kuluneilla pohjilla. Olivat kadoksissa (kuten myös nahkahousut, leikkimekko (eli krapulapäivien pehmeä vaate) ja nyrkkeilysäkki), mutta löysin ne (pelkät maiharit siis) varastosta. Ilahduin, nyöritin jalkaani, otin kuvan ja lähetin sen miehelle, viestinä "löysin mut!". Vaan riemu oli ennenaikaista. Imurin putken napautettua minua päähän, lähdin kuhmu otsassa suutarille hoidattamaan rakkaitani. Tuomio oli tyly: kengissä olisi paljon laittamista, kallis remontti ja suutarin väännellessä kenkiäni, pohjakin irtosi. Suutari uskoi voivansa pelastaa kengät, mutta mietti olisiko 20 vuoden ikä kengilleni jo eläkepäivien paikka. (Eikä kyseessä edes ollut oman alueemme ilkeä suutari.)
Vaikea asia. En tehnyt vielä päätöstä.
Entä opiskelut ja työnhaku. Olen lannistunut. Luovutan.
Opiskelukaverini T ja A ovat saaneet työpaikat.
Kaipaan jotenkin niin kotiin! Omien juttujeni pariin. Tajuamisen ja onnistumisen ja innostumisen luo.
Voisinko joskus avautua positiivisessa hengessä? Enpä usko.
Hyvän tunnelman tuojalla pitäisi olla viisi positiivista mietettä yhtä negatiivista kohti.
Urheilu sucks, rahat lopussa, työttömyys on hanurista (masentaa, lannistaa), lapsi velttona yrjöilee, maiharit hajalla, kuhmu otsassa, suolapähkinät järkyttävän kaloripitoisia (sain ruokalusikallisen!), ikääntyminen, Venäjä, Laura Voutilainen, pääkivut... Ihan nopeasti, noin minuutissa, saan tämän setin kasaan. Ja nyt viisikymmentäviisi positiivista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti