Vietin viime viikolla kolme päivää kotona sairaiden lasten kanssa. Tiedän, että on pahempiakin nakkeja, mutta tämä tapaus oli tälle äidille ja näille pojille (2v & 4v) tosi kova juttu. Sairas söi vain vähän, eikä jaksanut puhua. Energinen pikkuveli istui vieressä anelemassa, että isompi puhuisi hänelle. Kuume nousi, ruiskautin Panadolit kurkkuun, oksennusreaktio. Pikkuveli oksennuksessa vieressä, sairas itsekin oksennuksessaan, äidin ja isän peitot ja lakanat oksennuksessa. Kaikki pesukoneeseen ja suihkuun ja uusiin vaatteisiin. Ja kas, pienellä onkin yhä leikeissään oksennushousut jalassa. Pelkästään lääkäriin pääseminen oli taistelua (pieni juoksee tielle, äiti juoksee perässä ja kipeä isompi itkee, että odottakaa). Lääkärin ja hoitajan aikojen välissä 1h45min odotusta. Mies tulee joka ilta vähän myöhemmin, kuin ajoissa töistä. Äiti on purkanut ärsytyksensä teiniin ja on syyllisyystuskissa. Kolmantena iltana mies yllättäen jääkin työkavereiden kanssa juhlimaan. Kamelin selkä katkeaa. Pisara liikaa. Taistelu on suuri ja jälkivavahdukset kestää pitkään. Ja kysymys oli kuitenkin kolmesta säälittävästä päivästä! Yhdestä harvinaisesta kerrasta jäädä juhlimaan! Ja toisaalta, empatiankaipuusta...
On tässä ollut muutakin.
Työharjoittelu päättyi. Teen lopputyötä. Aurinko on välillä paistanut. Housut mahtuu paremmin jalkaan. Ostettiin kesälomareissu luottokunnan kanssa. Työhakemuksia on lähetetty. Telakan 150-vuotista ikää juhlittu (ei megakrapulaa, hurraa!). Juhlien jälkeen on syöty suklaata ja hampurilaisia ja sitten taas palattu ruotuun. Spinningissä ja salilla hampaat irvessä ja miehen lounasmestoja kadehtien.
Ja kylläpä muuten ärsyttääkin nyt tämä keventely. Mitään ei saisi ja voisi ja kamala kyttääminen. Ja kun vähän lipsahti, niin heti tuli plussaa ja tätäkö se tulevaisuus sitten aina on? Ja onhan se.
Haasteen tilanne: työnhaku ei etene (ollenkaan, vaikka minkä tekisi), jokaiseen paikkaan on 69 hakijaa. Lasten kanssa hermot muuten ok, mutta kotivankeus vähän romahdutti. Terveyden ja ulkonäön kohennus käynnissä (muttei vielä valmis).
Kevät auttaa lähes kaikkeen. Saatan jopa siivota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti