Olin kateellinen Vegasin matkasta ja varsinkin Grand Canyonista. Nyt äiti heräsi hotellissa historian pahimman joukkoampumisen keskelle. Ja taas kerran mietin talon rakentamista maalle, meidän mäelle. On alustava suunnitelmakin: vaihdetaan tämä (Stadin) asunto vähän pienempään ja teini jää siihen lukiota käymään ja toinen makuuhuone on muulle perheelle kaupunkiasuntona. En ole ihan selvillä millä se kustannetaan. Talo tai asunto. En oikein tiedä millä muut kustantavat talot, veneet ja lomamatkat. Ei, en saa lainaa. Pitäisi olla säästöjä, mutta eihän tuosta palkasta jää senttiäkään. Penniäkään. Haluan yhä sanoa niin. Mutta enää en kerro euroa kuudella.
Otan riskejä elämässäni. Jätin allergialääkkeet pois (olen heinille allerginen). Olen syönyt lääkkeitä vähän reilumman kauden nukkuakseni paremmin, mutta nyt sitten kurkkua kutittaa. Ihan tosi - voiko täällä kohmeisessa asfalttiviidakossa kukkia yhä Timotei?! Tai mikään elollinen!
Tilannekatsaus: olen jatkanut juoksukoulua ja olen vieläkin yli neljänkymmenen.
On ikävä lapsia (vain omia) päivisin. Masennus on laskeutunut päälleni ja painaa miljoona kiloa. Olen jotenkin loputtoman yksin tässä loputtomassa syksyssä. Ja ihmettelen miten jouduin elämässäni tähän. Teinkö kuitenkin ihan muutaman väärän valinnan? Voisinko toisilla valinnoilla asua Euroopassa jossain lämpimämmässä maassa, minua ihailevan kumppanin kanssa? Nauraa ja laulaa ja taas vähän nauraa, olla rento äiti ja tyyppi? Olisiko muutama ryppykin vähemmän? Tulisiko syksyä enää koskaan? Tai ainakaan näin pitkää?
Hei, Instassahan näytetään vain hyvät hetket. Harva uskaltaa olla ihanan rehellinen niin kuin sinä :)
VastaaPoistaAllergialääkkeistä: ota vaikka joka kolmas tai neljäs päivä se lääke. Eli ei joka päivä, mutta tasaisin välein.
Ja hei - sinä juokset. Minä en ja se oksettaa minua ihan saatanasti. Nää estrogeeninpuutosläskit oksettaa joka päivä koko ajan. Kahdeksan viikonkarkkilakon tulos: ei-vattu-mitään :(
Eka kommentti mulle täällä ikinä! Postaan tän silloin (harvoin) kun kirjoitan Facebookiini, kaverit kommentoi, mutta kiva kun säkin!
VastaaPoistaLopetin juoksemisen kun tuli liian kurjat ilmat. Nyt taas ajattelin yrittää. Katsotaan jääkö ajatuksen tasolle.
Päädyin syömään puolikasta tabua koko talven! Se auttaa ihanasti nukkumiseenkin...