Onpa.
Serkkuni täyttää tänään 40 vuotta. Olimme pienenä kuin kaksoset, ja puhuimme kuin Tupu, Hupu ja Lupu, jatkoimme toistemme puolittaisia lauseita. Teininä oli ärsyttävää, että serkku oli puoli vuotta minua vanhempi. Tänä päivänä suon sen hänelle. Neljäkymmentä!! Vaikka olimme serkkuni kanssa todella hyviä ystäviä, tunsin siinä(kin) suhteessa olevani jotenkin pienempi (no, olinkin), vähemmän suosittu, enemmän toista ihaileva ja jollain tapaa luuserimpi. Että se perinteinen/minulle tuttu minäsoitanuseammin... Minäainapyydänettänähdään... Nyt tuolla pienemmyydellä ja nuoremmuudella on sentään vähän kivempi kaiku jo. Itsetunnosta en tiedä. Vieläkään. Mitään. Tai sitten olen realisti.
No mutta kuitenkin. Olen ostanut varastoon sellaisia mummoisia kukkakortteja, joissa lukee kultaisella kaunokirjoituksella 40. Lähetän niitä tämän alkuvuoden (aina muistaessani) minua iäkkäämmille.
Olen ehkä alkanut tsemppaamaan. Juon aamuisin mukaterveellisiä smoothieita, vaikka ne jotenkin ärsyttävätkin. Olen juonut niitä ennenkin, mutta nyt sain facebookiin reseptejä, joissa kaikissa oli jotain ällöttävän terveellistä superfood-ainesosaa. Niinkuin niillä kukaan oikeasti miksikään muuttuisi! (Jos ei muuta KAIKKIA muitakin elintapojansa.) Miten minun banaani-jugurtti-smoothieni onkin niiiiin vanhanaikainen, epäterveellinenkin lähes ja epätäydellinen ainakin. Argh!
Lisäksi olen käynyt salilla, olen vähentänyt annoskokoa (ainakin vähän) ja olen laittanut raitoja hiuksiini.
Nyt aloin lukemaan kevyemmäksi välikirjaksi Härkösen kirjaa Kaikki oikein, se kertoo pariskunnasta, joka voittaa 7 miljoonaa lotossa ja tästä innostuneena lottosin nyt itsekin. Mietin voinko tehdä avioehdon vielä sitten, kun olen jo voittanut lotossa. Antaisin toki miehelleni mieluusti puolet, mutta kirjan vuoksi olen alkanut epäilemään, saisinko päättää itse niistä rahoista sitten ollenkaan. Tai menisikö se siihen, että meillä olisi pian kaksi erilaista kesämökkiä, ehkä jopa kotiakin. Lotto-arvonta on tänään. Tässä välissä tuskin ehdin avioehtoa tekemään. Kurja juttu.
Teini koettelee hermoja ja ajattelin sulkea teinin nettiliittymän. Jospa pyykkivuorot kiinnostaisivat sitten enemmän.
Pienin on alkanut huutamaan öisin ja vaikka pysyn kovana (minuahan ei juoksuteta yöllä!), niin mies on lasta kohtaan hellämielisempi. Ja lapsi on tyytyväinen, että saa huutamalla luokseen paijaajan.
Mutta siis haasteen tilanne: syömiset vähän järkevöitetty, koulu ihan tuskaa (opetuksen taso nöyryyttävän huono), lopputyö ei etene, muutamaa työpaikkaa olen taas hakenut (syksystä laskettaessa noin kymmentä), hermot menee melko helpolla yhä, aktiivisempi toiminta lasten kanssa lähinnä suunnitteluasteella ja hiukset vähän paremmat. Onneksi kodin siivous ei kuulunut tähän haasteeseen!
http://m.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/hyva_mieli/ihmissuhteet/mies_laati_listan_taman_takia_yli_40_vuotias_nainen_on_paras
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti