Tulostin työharjoittelussa ristipistomalleja (uusin innostus! kaikkea muuta, paitsi sitä mitä pitäisi tehdä...) ja juoksin lujaa printterille, ettei kukaan ehtisi näkemään ristipistokuvioita, joita ei oikein mitenkään voi laivan kuviksi väittää. Ja koska olin juossut sinne (kiire), juoksin myös takaisin (äkkiä laittamaan kuvat eteenpäin!). Ja tungin kuvat laukkuuni. Uskottavuus pitää säilyttää. Tai ehkä ensin se pitäisi saavuttaa.
Tein ristipistotöitä (Demi-lehden toimittaja sanoi minulle, että se on trendikästäkin) ja kudoin kirjavat tumput. Tumpuista tuli aivan erilaiset, kuin mitä näin mielessäni. Se on tylsä puoli minun suunnitelmissani. Usein tulee kuitenkin ihan muuta. Nyt haluaisin painaa verhot pienten huoneeseen. Ja tehdä legoista askarteluja (vaikka tauluja!) ja haluaisin myös tanssia balettia! Ja olla paremmalla tuulella. Ja uskoa itseeni.
Olen saanut muutaman uuden "Valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun"-meilin. Jatkan kuitenkin sitkeästi työn hakemista. Jos vain työpaikkoja on avoinna. Aika vähän on. Kaipaan televisiotöihin. Tiedän että pystyisin vaikka mihin, mutta kukaan muu ei usko siihen. Ihastuin tässä yksi päivä "Kohti täydellistä elämää"-ohjelmaan (TV2). Se toimittaja tuntui niin omalta. Voisin tehdä sellaistakin! Ja sitä Ääliö ulkomailla-ohjelmaa. Ottakaa minut! Ottakaa! Lupaan purnata ja lupaan kokeilla kaikkea!
Valitsin nämä opintoni ja uuden alan sillä perusteella, että työllistyminen olisi helpompaa. Mutta tuntuu, ettei rakentaminen voi olla ikinä kivaa. Äitini jankutti minulle, ettei aina voi olla kivaa. Mutta kun joskus minulla kuitenkin oli! Niin että voipas olla aina! Voipas!
Nyt viimeisinpänä olen hakenut paikkaa, jossa piirretään karttoja (hei, tein niitä uutisissakin!) eikä onneksi piirretä taloja ja käyttöä olisi myös kuvankäsittely- ja taitto-taidoilla. Sinne voisin haluta tosissani. Ensi kuussa kuitenkin saan sieltäkin "Valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun"-meilin.
Joku kuntosali lupasi kahdeksassa viikossa parempaan kuntoon. Käyn väärällä salilla siis. Tuolla en ole päässyt yhtään mihinkään ja olen käynyt viisi kuukautta. Ja koska en osaa hillitä ruokailujani itse, liityin Keventäjiin. Pah. Onhan se alkuun jännittävää, laittaa niitä ruokia taulukoihin ja saada kaloreita riviin, mutta en tiedä kuinka kauan pystyn tähän. Tavoitteeni alkaa kuitenkin lähestymään, joten ei voisi lipsua. Ja tiedättekö: eilinen (ensimmäinen päivä) meni hyvin!!!
Voi kyllä olla, että mahassa oli vielä laivan seisovan pöydän mättöjä. Tällä kertaa oli siianmätiäkin, eikä minun tarvinnut tappaa henkilökuntaa. En kestä pettymyksiä, jotka liittyvät mätiin. Join myös muutaman lasin viiniä ja jo ensimmäisen puolivälissä aloin kiroilemaan ja kikattamaan.
Teinin kanssa on vaikeaa. Jatkuva ärsyttäminen saa minut yllättäen ärsyyntyneeksi. Olen pyytänyt (tuhansia kertoja!) ettei kotitöistä tarvitsisi tapella, vaan kukin tekee niitä sovitun määrän. Viikko sitten meni jo täysin hermot, ja sanoin että katkaisen teinin puhelimesta netin. Jos ei hommat kerran suju. En saanut aikaiseksi kuitenkaan, joten annoin uuden mahdollisuuden (taas!) ja kas, sekin kosahti. Eilen teini lirkutteli isältään uutta takkia ja isä lupasi lähteä sen ostamaan samantien, kunhan teini auttaa pyykeissä äitiä sen verran, että hakee ne tiettyyn aikaan pyykkituvalta. Yhden kerran. Kävelee sinne ja tulee kassien kanssa takaisin. Ei tarvinnut viikata, eikä mitään. Mutta hei teini osti takin ja olikin hei syömässä etsä nää kun pyykit piti hakea. "Ai mä hoidan sun pyykkivuoron!"... minulla oli toisessa kädessä sakset, toisessa kaukosäätimet. Laskin sakset pöydälle ja kaukosäätimet heitin seinään. Ja hain pyykit. Ja katkaisin netin.
Viime yönä näin unta, jossa sain syöpä-diagnoosin. Ilmeisesti sellaisen, jossa ei juuri toivoa parantumisesta ollut. Unissa olen usein joitain vuosia jäljessä, ja tuossakaan unessa minulla ei ollut pieniä lapsia, vain vanhin, tytär. Totesin, että elämäni jatkuu hänessä. Ja sisälläni oli valtavan raskas, metallinen möykky, mahasta kurkkuun ylettyvä tunne.
Haluan yhä elää.
Pelkään aika paljon omaa ja varsinkin toisten kuolemaa.
Hilpeitä nämä kirjoitukseni.
(saako tänne laittaa linkkejäkin? olen aika uusi täällä?
http://areena.yle.fi/tv/2153048 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti