Haaste on edistynyt sinänsä, että olen jo KOKONAISEN VIIKON pysynyt melkein ruodussa (mäkki, kiinalainen, pizza ja salmiakit viikonloppuna tietty...)! Mutta en jaksaisi odotella tuloksia. Kuitenkin tajusin sen, että tämä asia on ainoa, mikä on täysin omissa käsissäni. Eli työpaikan saamiseen vaikuttaa muut hakijat ja valitsijat, teinin käytökseen myös teini itse (vaikka oma reagoimiseni onkin toki avainasemassa) ja no joo, lasten kanssa aktiiviseen puuhaamiseenkin voisin kyllä ihan itse vaikuttaa... Mutta kuitenkin, tässä jos pystyn tsemppaamaan, niin tulokset ovat varmoja. Toisin kuin työpaikan kanssa. Miinus kaksi kiloa.
Taas tuli yksi valinta ei kohdistunut sinuun. Paikan sai nainen, joka googlettamalla vaikutti olevan kaunis, suosittu (79 tykkäystä profiilikuvassa samantien, aivan mieletöntä!), hyvässä duunissa (ympäristöministeriö) ja joka on ottanut upeita valokuvia. Päädyimme ystävän kanssa spekuloimaan, miksi hän edes halusi tuon assarin duunin kaupungilla. Ehkä burnout? Määräaikainen sopimus? Työpaikkakiusaamista? Uusi työpaikka lähempänä kotia? Tai ehkä potkut sopimattomasta käytöksestä :D
Minä joka tapauksessa en tuotakaan työtä saanut. Jotain ominaisuuksia siis puuttui. Ehkä se valokuvaus.
Myös ruokien kyttäys muistuttaa raskausajoista. Nimittäin painajaisten vuoksi. Silloin näin unia, joissa join paljon alkoholia, olin maha pystyssä ympäripäissäni ja kauhistelin itsekin että "ai niin, mähän oon raskaana, en olis saanutkaan juoda!", nyt näen painajaisia, joissa mätän pussi kaupalla karkkia ja sitten tajuan että nyt kalorit paukkuu yli minun laskelmissani. Rankkaa.
Ulkonäön piristämiseen joutuu kohta lisäämään silmäluomien leikkauksen. Väsynyt ilmeeni johtuu paljon siitä!! (Eikä siitä, etten nuku...) Sukurasite, minulla, isälläni, mummillani, Esko Aholla... no joo, mutta Eskonkin luomet leikattiin. Kohuttua kauneuskirurgiaa. Seuraavalla Tallinnan reissulla?
Liikunta on tavallaan vähentynyt, sillä ennen harrastin liikuntaa niin, että asetin karkit muutaman metrin päähän, työpisteeni hyllylle ja liikuin vähän väliä niitä hakemaan. Nyt ei ole niin paljon karkkia, joten tulee istuttua sitten vaan. Kumpihan on pahempi? Karkki vai istuminen? Kulutanko tuossa kahden metrin matkalla kenties juuri sen pari kaloria, jotka (Stevia) Super Salmiakeistani tulee? Vai voisinko tuolla reippailulla jopa syödä salmiakkimanteleita? Apua, Jutta!!?!
Haasteesta sen verran, että tajuan haastaneeni itseni saamaan työpaikan (tai jopa hyvän työpaikan) ja kohentamaan ulkonäköäni (kilot, hiukset jne) ja aktivoitumaan lasten kanssa (miten muut jaksavat raahautua laskettelemaan ja luistinkentälle??), mutten vieläkään ole ymmärtänyt laatimani haasteen kohtaa "tekemään läpimurron jossain superosaamisjutuissani (ei hajuakaan)". Mutta nyt se tuntuu jotenkin jännittävältä silti. Vähän niinkuin ennustus tai horoskooppi. Että vaikkei siihen uskokaan, niin jännä jos niin käykin. Joku mahtava läpimurto. (Ja tämän ennustuksen keksin kuitenkin ihan itse.)
Teinin koulusta tuli sisäilmakysely. Toivottavasti ne huomioivat oppilaan iän tulkitessaan vastauksiani näihin kohtiin:
| levottomuutta | |||||
| ärtyneisyyttä, kärttyisyyttä | |||||
| keskittymisvaikeuksia | |||||
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti