Talviloma alkoi sillä, että pakotin miehen kanssani spinningiin. Tämä oli tärkeää, jotta hän tietää mitä käyn läpi ja mitä kauheuksia olen joutunut kokemaan. Taso kolme, mies oli hikinen ja mielestäni ihan lopussa, mutta ei myönnä, että oli kamalaa. Ärsyttävä tyyppi.
Olen muuten ymmärtänyt, miksi jollain sairaalla tavalla pidän spinningistä: kas siksi, kun osaan polkea polkupyörää. Tuntuu, että kaikki urheilulajit on liian vaikeita ja salillakin saatan tehdä vähän miten sattuu, mutta polkea osaan. Jopa seisten!
Syömisissä on ollut rajuja kieltäytymisiä. Seisoin viitisentoista minuuttia Burger Kingissä ja katselin hampurilaisia ja menin Subwayhin. Ostin kaupasta neljälle korvapuustit ja croissantit (meitä on siis viisi). Nyyh. Mutta toisaalta kävin kyllä kerran Mäkissä, söin leivonnaisiakin ja karkkia... En ole siis ihan hätää kärsimässä. Annoskoko on pienentynyt. Tajusin että se on ainoa keinoni. Terveelliseen ruokaan en pysty. Tein tosin yhden kerran hyvän salaatin. Siinä oli paljon fetaa, salamia ja chiliä. Niin ja oli siinä vähän salaattiakin. Toimi.
No niin, jatkoimme aktiivista toimintaa (kyllä!) ja kävimme miehen ja teinin kanssa kiljumassa laskettelumäessä. Vanhat taidot on yllättävän hyvin tallella, vaikkei samaa notkeutta ja nopeutta (ja fyysistä kuntoa ja kauneutta ja nuoruutta) olekaan. Teini harjoitteli koko hommaa ja mies oli selkeästi parempi opettaja. Välillä jouduin laskemaan äkkiä edeltä pois, etten hermostu. Ja hissiin en uskalla todellakaan minkään sählärin kanssa! Laskujen lomassa vetäistiin hampurilaiset ja laskiaispullat, mutta silti laskurini pysyi vihreällä. Epäilyttävää.
Aktiivilomallamme kävimme myös lasten kanssa uimassa ja teatterissa. Teatteri oli jotenkin koskettava. Taas entinen työpaikka ja taas joutui kaipaamaan entistä. Aika kultaa muistot tai sitten olen tosiaan mennyt iiiiihan väärään suuntaan. Teatterin jälkeen kävimme kauppahallissa syömässä leivonnaiset. Posti toi Juicen kokoelman ja elämä tuntui kovin hyvälle, lapset nukkuivat päiväunia ja aikuiset makasivat sohvalla, kuuntelivat Juicea ja söivät Draculoita.
Ja kävin baarissakin! Siis semmoisissa aikuisten iltabileissä, joissa oli bändejä, jalkalasit ja ystävä mukana. Join kuohuviinin ja kaksi valkoviinilasillista (karpalomehussa on enemmän kaloreita!). Kwan esiintyi, ihan kuin viimeksikin, kun olin bileilemässä (vuonna 2000) ja kaikki oli niinkuin ennenkin. Mutta tasan kello kaksitoista oli tuhkimo kotona keittiön pöydän ääressä syömässä meetvurstileipää. Eikä prinssi tullut seuraavana päivänä kyselemään perään.
Loman tai tämän viikon miinuksina on jatkuva pääkipu, muutama et tullut valituksi meili ja tätimäisyys. Tai tätimäisyys on kauhistuttanut jo pidempään. Vanhenen, rypistyn ja harmaannun. Miksi pitää myös pukeutua tätimäisesti ja tummasti. Missä on värit ja nahkahousut? Oikeasti. Mihin ja koska olen hävittänyt ne? Mies toi varastosta vanhojen vaatteideni laatikon. Ihania muistoja, esittelin teinille vaatteita ylpeänä. Teini olisi voinut käyttää barbie-paitaani, mutta kyseli mitä tarkoittaa Barbie is a slut? Tungin päälleni juhlamekon, jota käytin juhlissa parikymmentä vuotta sitten. Mielestäni olin kuuma, mutta mies vain järkyttyneenä päivitteli ja vaikutti siltä, ettei ihan heti mennyt jalat alta kuumuuteni vuoksi. Tytär sanoi, ettei asu näytä juhlamekolta, vaan ennemminkin "rock-bile"-asulta. Heeeei... mitä hän sitten kuvitteli että minun juhlat olivat? Näitä tätien ja mummojen juhlia niinkuin nytkin. Ja siitä takaisin aiheeseen tätimäisyys. Missä on värit ja nahkahousut? Ei ollut siinä laatikossa. Vihaan tekotaiteellisuutta ja erikoisuudentavoittelua, se on väärä tie. Mutta sitä omaa kaipaan. Ja inhoan tätä ei omaa henkistä ja fyysistä tylsyyttä. Kummitätini sanoi joskus (kun vielä olin oma itseni), että juu oli äitisikin tuollainen nuorempana, mutta siitä se sitten tasaantui. Kuvittelin aina, ettei minusta tule kuten äitini. Pahin skenaario. Se on ravisteltava äkkiä pois. Haluan eri tien.
Kaipaan entistä (en vanhaa!) minua, entisiä työpaikkoja, entisiä yömäkiä Messilässä (koko yö mäessä!), entisiä kaikkia.
Olisiko minulla joku ikäkriisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti