Yhä neljäkymmentä

Tiia tääl moi!

Ei voi mitään. Pakko ryhtyä taas 

hommiin. Tilanne on muuttunut, mutta ei dramaattisesti parempaan.  

Me ostimme ihanan maalaisunelman paikan tossa syksyllä! Kyllä kyllä, vaikkei ollut varaa edes polkupyörään, niin ostin pari hehtaaria maata ja mukana tuli muutama ränsistynyt punainen tupa, perunamaata ja kottikärryt. Puutarhatraktorinkin hankin. Ehkä taitan sillä sitten myös työmatkani.

Tällä sektorilla siis pelkkää ihanaa. Olen rakastunut. Kuvailin teinille tunnelmiani niin, että tekisi mieli heittäytyä mahalleen niille tiluksille, hakata maata nyrkeillä ja huutaa, että minun minun minun. Kysyin onko teinillä vähän samat fiilikset. Ei sillä ole.

Minä olen yhä töissä, viitaten edellisen haasteen tavoitteisiin (viime keväältä). Viihdyn töissä hyvin, vaikkei työnkuva ja päämäärät ole ehkä se kaikista omin juttu. Minulla kuitenkin on työ, haluan käydä töissä, haluan pitää työni. Toivottavasti pystyn siihen. Tiedostojen siirtäminen kansiosta toiseen ei ole osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi, mutta epäilen jotain outoa muistisairautta. En vaan niinkun muista mitään. Tekee asiat välillä hankaliksi.

Mutta ne kilot! Jos sain kovalla työllä keväällä pois 13kg, niin aivan leikiten otin takaisin syksyllä kuusi (6). Helppoa. 

Uudet haasteet kehiin. Tästä lähtee.

1. Kilot. Kahdeksan pois. Toukokuun alkuun mennessä. Tähän haasteen kohtaan sisältyy liikunnan ottaminen takaisin arkeen. Blääh. Ei jaksaisi, mutta just siks. Ilmoitin itseni aikuisbalettiin. En esiinny tyllissä, en kuvittele, että hyppään höyhenenkeveästi, mutta yrittää aion. Rakastan klassista balettia, olen aina rakastanut. Lisäksi voisin käydä kerran tai kaksi kertaa viikossa salilla. Työpaikan kellariin valmistuu kuntosali. Oman salikortin jo irtisanoin. En käynyt moneen kuukauteen. Paitsi eilen! Keräsin äkkiä peruskunnon päälle, kun baletti alkaa huomenna. Jep.

2. Haasteen toinen osio liittyy hieman edelliseen kohtaan. Uskon että nämä tukevat toisiaan. Aion meinaan ryhtyä reippaaksi. En ole aiemmin ollut aiheesta kiinnostunut, mutta nyt. Eli harrastan, vien lapsia harrastuksiin, käyn keikoilla, bileissä, kävelyllä, brunssilla, pelaan, leikin, bongaan lastentapahtumat ja kaiken kukkuraksi, bonuksena, joku päivä juoksen portaat hengästymättä ja vittuuntumatta. Lapsille ei jääkään lapsuusmuistoihinsa kuvaa sohvalla lojuvasta äidistä, joka "ei viitti", vaan äidistä joka oli himmeen menevä tybä.

3. Pistän meidän maatilan kuntoon. Pystyn kaikkeen. Tervetuloa mukaan ja talkoisiin! (No okei, talkoosafkojen laittamiseen en pysty. Mutta revin raastan siivoan ajan tuon vien maalaan istutan. Mies tyhjentäköön ulkovessan.)

4. Lisämainintana pienet jutut. Vaikka päätin, että on vain kolme haasteen kohtaa. Mutta kas, on neljäskin. Hei siis hiuxet! Niihin aion tod paneutua, ihan pakkomielteisesti. Taas. On suunnitelmia ja jokeri-korttikin jo. 

Lisäksi haasteena on myös itsensä kehittäminen. Ruotsia haluaisin opiskella  (ostin Ruotsia Ankkalinnasta opuksen. Vaikka se on alkuun varmasti liian kova pala, niin haasteitahan tässä kaivattiin!), ryijyn haluaisin tehdä, tumput neuloa ja kirjoja lukea. Siis sitä aivobodausta. Lisäksi olen valmis treenaamaan (tarpeen vaatiessa kovastikin) pöytälätkää. Perhemestaruus oli helposti hoideltu. Tarvitsen kovempaa vastusta. Ehkä juuri sinua.

Näinnikkäästi.

Elämä tuntuu hyvältä. Maaninen vaihe puskee päälle. Paljon rakkautta jotenkin. Näissä lauseissa, päivissä ja mielessä. Ensimmäinen päivä töissä lomien jälkeen meni erittäin mukavasti, mässäily on pysynyt kurissa (lähes koko päivän!) ja seuraavanahan tässä onkin sitten kevät! 

Tähtäimessä on vaikka mitä ja ehkä vielä tämän elämän aikana joku päivä saan olla tyytyväinen itseeni. 

Uraa en kuvittele tekeväni, fitness-kisaan en osallistu, enkä erityisiä rikkauksiakaan kaipaa.

 Matkustamisesta unelmoin. Maalle lähden. Kesää odotan. Huvipuistoista haaveilen. Rakkautta tarvitsen.

Ihanaa.

I-ha-naa.