Perhe lähti talvilomareissulle mummolaan ja risteilylle. Lähettivät ihania kuvia ja tilitystä ensimmäisestä riidasta. Eivät olleet vielä edes perillä.
Itse olin hieman pidempään töissä ja lähdin kaupungille. Ja siis kuulkaa, minä rakastan kulttuuria! Ja meitä on muitakin! Älkää perkele poliitikot viekö meiltä sitä kaikkea ihanaa! Kaikki eivät kaipaa jääaikaa. Kaikkia liikunta tai tietokonepelit eivät tee onnellisiksi. Monet ihan tosiaan rakastaa kulttuuria.
Perheen pienin on Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsi. Hän saa kahdesti vuodessa kutsun Musiikkitaloon. Aiemmin muusikot ja Satu Sopanen ovat pitäneet muskaria ja musiikkiteatteria, mutta tällä kertaa vuorossa on Linnanjuhlat suuressa Konserttisalissa. Ritarit, neitoset, prinsessat ja prinssit tulivat kutsutuiksi. Enkestä. Niin ihanaa, tulen vaan niin onnelliseksi näistä! Hain liput Musiikkitalolta ja rakastin ohi mennessäni myös Kiasmaa. (Tämän jälkeen ostin voiteita Ruohonjuuresta ja rakastin luonnonkosmetiikkaa. Ja menin balettitunnille ja tietenkin rakastin balettiakin.)
Ja kaiken lisäksi sain eilen kutsun ystäväni elokuvan ensi-iltaan! Se on taas itseoikeutetusti maailman paras elokuva ja olen järisyttävän ylpeä jo etukäteen. Ville! Onnenonkija!
Sain myös uudet liput lastenteatteriin jonka mokasin (lähdin kai sitten viime tipassa, äiti siitä muutaman kerran ehti kivasti huomauttamaankin ja eksyin, minkä äitini tosiaan oli arvannutkin) ja söimme kauppakeskuksessa mummin ja lasten kanssa hampurilaiset. Mikään ei onnistu minulta, en edes teatteriin löydä, olen maailman säälittävin olento. Avauduin myös teatterille surkeasta kohtalostamme ja teatteri hellämielisenä tarjosi uudet liput. Itseruoskinta pois!
Ostinpa lastenelokuvaankin liput koko perheelle. Ja sovin duunin jälkeen bisset ystävän kanssa. Ja huomenna juhlin pikkujouluja (coctailkoulun ja uima-allasbileiden merkeissä)!
Aktiivisuus-osio haasteesta sujuu. Ystäviä, kulttuuria ja kaikkea ihanaa!
Tämä lässynlää ihanaa ihanaa juttu on sietämätöntä (ällöttävää). En itse lukisi tämmöistä. Mutta kuvittelen, että muiden ihana-hehkutukset ovat enemmän ylimakeita ja paljon teennäisempiä kuin omani.
Selitin töissä mökkiremontista, jonka lattiaan löysin remppa-kirjasta hienon ratkaisun. Työkaveri totesi, että "onneksi et oo yhtään innoissas tosta." Menin ehkä taas vähän yli. Mutta täällä kotona me tavallaan täydennämme toisiamme. Keskiarvolta olemme tavallisen intoutuvia, kun toinen ei reagoi mihinkään mitenkään ja toinen riehuu.
Piti siivoilla ja lukea kirjaa tanssitunnin jälkeen. Katsoin televisiota ja lakkasin kynsiä.
Käyn nukkumaan. Katsotaan saanko unta yksin. Toivottavasti laivat pysyvät pinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti